Vanahuus tuli taloon!

Mummeli tuli rapakon takaa, tai siis minähän kävin sen hakemassa. Kovin onnessaan repukka loikki auton kyytiin, ei sitä tartte edes hihnassa pittää. Liekkö vanha tekijä, että kun minä tulen pihaan ja jätän auton käyntiin, marssin suoraa tietä takapihalle ja käsken lähteä mukaan -> se tarkottaa että nyt pääsöö lomapäiville, hemmottelupäiville! Meidän tapauksessa hemmottelupäivät on sisällä köllimistä, jota tuo lähes kymppivee viriili ja muistisairas muori ei järin arvostettuna asiana pidä.

Näin sitä lottien hakuvuorolla tanssipartneria kyseltiin!!

Ei harmaannu naamakaan, kun ei pidä ihtejään vielä vanahana!!!

Jaro itse kertokoot omin sanoin lisää:

Karvalankamattoon sen sijaan on mukava hieroutua. Ja yleensähän sitä ruukataan syödä ulkona, muka se on se niin hienoa. Paskanmarjat, kyllä se vanhan luita ja mieltä lämmittää kun saa sisällä lämpimässä syödä. Ihmekumma ei ollut hampaattomien ruokaa. On mulla tekohampaat ja kuulolaite matkassa veskassa, mutta piruako minä kuulenkaan mitään kun nuo lastenlapset on niin rasittavia ku ne ei puhukaan mitään. Hiljasta sakkia. Minä ku oon tottunu nukkumaan pikkusia unia pitkin päivää, vähän meinasi silmä luppasta illalla kun emäntä laittoi naperot nukkumaan. Pienin nukkuu tuolla omassa huoneessaan, liekkö se sitte nykyajan pinnasänky, kun oven edessä on pitkiä valkosia pinnoja ettei se sieltä karkaa. En minä tiiä ees sen nimeä, kun ei oo se kuulolaite korvassa. Ihan mukava sillonku se nukkuu tai emäntä on pakottanu sen johonki paikalleen, että minä saan enemmän tilaa liikkua rauhassa.

Anto se emäntä jopa välipalapalaa, muutaman nakin! Yleensä tuommosista herkuista kesken päivän saa vain haaveilla. Se oma kokki siellä rapakon takana yleensä tuo vaan muroja ja jotain lihapötköä - tylsää. Van sitä kyllä syyvään mitä kuppiin laitetaan, ei sitä jatkosodan jäläkeenkään notkuvilla pöyvillä juostu ei!

En tiiä liekkö tuo emäntä sitte jokseenni seonnu, ku se ensin puunasi kynnet, puhisteli silmät ja korvat. Sitte mentiin käymään ulukona, jossa mulla oli niin paljo asiaa että ihan vaahto suusta lensi!!! Eikä tuo saakelin kanttura tajunnu sanaakaan mitä koitin kertoa, se vaan sihisi ja haaveili komeista pystärikinttaista! En tiijä mitä kinttaita lie tarkottanu, van jospa tuo saanoon mitä haluaa.

Sitte se emännän isäntä tul kottiin iltamissa, justiin ennenku telekkarista rupesi jumalanpalvelukset ja napakympit näkymään. Ja sehän piruvie kohtelias oli, pyys viereesä sohvalle istumaan! Aluksi kyllä vähän jännitti, en muistanukkaa miten mukavaa oli istuo ihmismiehen vieressä, sehä suorastaan anto kokovartalokutituksen, oesko se ollu jottaen shiatsu-hierontaa? No jokatappaoksessa, kyllä mulle piisasi.

Iltapalalla sitten olikin ruuhkaa, nuo saatanan verenhimoiset rekikoirat koitti edistää ja etuilla ruokajonossa, van onneksi sen verran natsikuri täällä taloudessa, että se pienimmäinenki sai vaan korvapuustin alkupalaksi. En kyllä tiiä millanen puusti lie ollu, ku en nähny että muut sitä ois saanu. Sitte se rauhottu. Istumma rivissä niinku sillon sodan aikaan ku isot herrat tuli tantereelle, niin tärkeänä kuunneltiin ku emäntä pyys outtamaan nätisti. Minä taisin protestoija että pirruoko sitä outtelemaan, nälkä kalvaa sisuskaluja.. Illallinen pöytään katettuna, lämpimällä vedellä jatkettuna, kera mannapuuronjämien ja nakkipalasten - ja eri murojen. Avot! Kylläpä kelepasi ilta pyörie.

Empä muistakkaan millon oesin viimeksi päässy sisälle nukkumaan, ouvolta tunnosti ja meinasin minä jäädä takapihalle nukkumaan, mutta sitte tuo isäntä pakotti emännät että mee hakemaan se muori sisälle, eihän sitä voi pihalle jättää - tiiä vaikka muistamattomana karkovaa!! Emäntä tuli sitte yörievussa ja nakkipala kourassa kopin suulle kyselemmään, että kelepovaisko yösijaksi olkkarin karvamatto. NO TOTTA MAAR!! Sitä on viimeksi penikkana noin pehmosilla pahnoilla pyöritty! On ne nuo nykyajan lapset kyllä eri maata, tuo vanahin lastenlapsi, Purkkiko sen nimi oli, no joku Pönttö tai Törppö se oli, niin nukkuo tursottaa oikein omalla petillään! On kuule niin pehmonen peti, että ei meikäläisen selekä kestäsi. Tuo Kimmo sen sijaan on semmonen sissi, ois mattoa ja sohvaa missä nukkuo, van se perkele yötäpäivää vartioi emäntää nukkumalla sängyn vieressä. Siinä aitoa urheutta tässä vaarallisessa nykymaailmassa, ennen ei tarttenu pelätä muutaku että oma isäntä ei ota mökille mukkaan perjantaina!!

Ihan kivvaa täällä vieraissa on ollu, unta ja ruokaa voisi olla enemmän. Nyt päiväksi minä meen tuon Kimmon kanssa ulkoilemaan. En oo ihan varma, että meenkö minä ulkoiluttamaan Kimmoa, vai Kimmo minua. No jokatapauksessa, sen kanssa on ihan kivaa olla ulkona kun ei tartte tehä mittään, se vaan mollottaa ja nukkuu. Van se on outo elukka, yks varvas puuttuu.

Nyt tämä mummu alkaa aamupäiväunille, että jaksaa sitte emännän työpäivän ajankin nukkua!!

ulukoilemassa, en muista kyllä että missä oltiin.