Olipas kerran Rimmu-Timmu, jonka mielestä tukka ja järki ei sovi samaan päähän. No, Rimmu-Timmun päässä on enemmän karvaa joten järki jäi toiseksi. Rimmu-Timmu ystävänsä Kurkku-Purkin kanssa päätti lähteä käymään kiskomassa emäntäänsä pitkin kyliä - kun se niin vinkui vittumaisesti itsenäisyyspäivän ajelulle.
No, Rimmu-Timmu otti ja valjasti itsensä sekä kaverinsa. Päättivät sitten ottaa pikkusiskonsa mukaan, joka saisi purkaa tuon loputtoman energiansa juoksemalla vapaana siinä lähettyvillä. Emäntä hyppäsi jalaksille, ja niin sitä poijjaat mentiin. Rimmu-Timmun karvaiseen päähän ei sitä järkeä siis sovitettu, joten eihän se repukka osannu oikealle uralle muistanu kääntää kun karvat vei voiton. Rimmu-Timmu halusi kylälle, siitä on tulossa vanha kunnon amis kun pyhäpäivänä kylänkiertoon! Niin liukas vieläpä että ihan lenkona linkona kylyki eellä reki menee!!!
Noh, emäntä sitte käski pysähtymään, pertana vieköön hetiku vauhtiin pääsöö niin sitte pittää jo tokkeutuo. Emäntä otti pikkusiskon ja noitasi, sillähän oli ne y-valjaat päällä, ja sitasi jollain narunpätkällä kiinni etukaareen. Rimmu-Timmu muisti että pikkusiskokin on tietääkseen ja muistaakseen joku vetokoiran alku ja mietti että josko se muka nyt on valamis kokeilemaan, meidän pieni systeri. Vihdoin emäntä (joka painaa yhtäpaljo kuin norsu) nousi jarrulta ja päästiin liikenteeseen. Hetialkuun pikkusisko nuuski Rimmu-Timmun ja Kurkku-Purkin pers'reikiä kun niin lähellä olivat, siitäpä vanhat poijjat ottivat tuulta purjeisiinsa ja menivät tuttuo reittiä - mitä emäntä meitä aina kulettaa pitkin kylänraittia.
Pikkusiskon mielestä oli hurjan hauskaa pinkoa sen minkä kantturajalkoistaan pääsi. Paskantaakin se osasi! Siis samalla kun juosta humputteli.
Kotitielle kun muori meidät käski, niin taas piti pysähtyä ja outtaa hetkonen. Pikkusisko sai taas juosta vapaana konkareiden haitolla, mutta kotiin päästiin ilman päälleajamisia! Sen pituinen se.
Tarina numero kaksi:
Siska tuli ja senhän tietää mitä tehhään! Käytiin tietty ajamassa. Jesseki oli mukana - superkivvaa! Välillä mentiin kaks päällä, välillä minä ja välillä Jesse yksin. Dimmua pitää kyllä petrata tuohon kääntyilemiseen paremmin, meni ku puolukka p*llussa. Meinasi hermo kärytä jarrun ohessa ku ei mitään tajua ollu. Eiku niin, se järki ja tukka samassa päässä.. mahdotonta :D
Ei kyllä käyty kuin pieni pyrähdys, kun ei tuota lunta oo tuossa tiellä vielä paljoa, niin jarru ei oikeen pidä. Turvallisempaa pysytellä ihan vaan tässä missä ei kovin isoa vahinkoa muille kulkijoille tule..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätähän terveisie, niistä myö tykätään!