Pitäsi ostaa, pitäsi hankkie, oesippa tuommonen hyvä olla, tarpeellinen kapistus hätätilanteiden varalle. Ostakaa hyvät ihmiset nuo "pitäsi hankkie" tavarat heti eikä sitten kun tilanne on päällä. Ja nyt on kyse koirien apteekista ja kotihoitotuotteista.
Kurko järjesti viimeviikon perjantaina (illalla tottakai) kotitekoista kohonnutta verenpainetta, sydämen tykytyksiä ja pienimuotoista panikointie sekä painajaisie koiran hautajaisista. Ketkä joskus tähän tilanteeseen on joutunu, tietää mihin näitä kahta tuotetta käytetään, tankoparsaa ja parafiiniöljyä. Justiinsa siihen, paskan juoksuttamiseen.
Koirankin tärkein kehon aukko, eli persreikä oli tukossa. Se oli normaaliin tapaan mättäny hirvenjalkaa aamupalaksi, niinkuin lukemattomia kertoja aikasemminkin. Iltapäivä koitti, tulin kotiin töistä ja otin koirat sisälle. Kurko veteli kupin vettä ja alkoi ravata kämppää ympäri todella kiireisenä ja pyrki ulos. Kummastelin sen hermostunutta kävelyä ja päästin ulos. Hetken päästä valottelin juoksulangan päähän, ja näin että koira on makuullaan hangessa ja sen edessä on kaksi isoa sulanutta - lumetonta länttiä. Syöksyin kahtomaan että oliko sillä niin kova kusihätä että piti oven eteen jo lorottaa vai mikä siellä mättää. Oksennusta, juuri antamani dentastixin kappaleita, luun kappaleita ja vettä - paljon vettä. Eikä koira nouse hangesta vaikka kutsuu.
Tuntui sillon että maailma pysähtyy, kaikki maholliset diagnoosit - ensimmäisenä tietenkin vatsalaukunkiertymä tai luista repeytynyt suolisto mielessäni sinkosin takaisin pirttiin karjumaan isännälle että Kurkolla on todella kipeä. Kopeloin mahan, tunnustelin kalpeustilanteen, katsoin persereikään onko verta. Ei reagoi mihinkään, on vaan.
Kurppa nousi hangesta ja läähätteli, käveli kankean oloisesti ja alkoi pian makuulle uudestaan. Aloitin puhelinrumban että mitäs pitää tehdä, soittelin koiranhoitaja-akkoille että pitääkö vaan kaivella pistolapio naftaliinista vai voinko tehdä jotain kotikutoisesti. No, hetken heidän kanssaan juteltuaan tulin tulokseen että kauppaan, tankoparsaa ja parafiiniöljyä ostamaan.
Otin Kurkon sisälle, käskin isännän vahtaamaan siksi ajaksi että lähden kauppaan. Kurko asettui sohvalle omalle paikalleen lepäämään. Kävin kaupassa ja koira oli edelleen siinä, himppasen nuutuneen oloinen mutta oma rauhallinen itsensä. Otin Kurpan pitkään fleksiin ja lähdin pienelle kävelylle, koitin paskattaa ja liikuttaa sitä jos suolessa olikin jotain. Kusta kyllä riitti ja koera oli muutenki reipas. Kotiintullessani päätin etten anna sille tankoparsaa tai parafiiniä ihan vielä, kyllä se tapansa näyttää ja edelleenkään ei reagoinu kopelointiin. Oli vähän ouvossaan kun eukko nostelee mahasta ja valottelee persiiseen.
Muut koirat ulos ja Kurppa vain sisälle. Ja minä nukkumaan, aamulla oli mentävä töihin. Näin vain koko yön painajaisia, kuulin kuinka koira ulisee kivusta ja sätkii viimeisiä kertoja - kuulin kuolinkouristukset ja sen viimeiset henkäykset. Arvatkaapa oliko helppo herätä ja vaivihkaa tulla alakertaan, pelko perseessä oliko uneni tälläkertaa enne. Onneks ei. Ukko tuli sohvalta, venytteli normaaliin tapaansa ja oli vailla taputuksia. Tökkäsin koiran ulos ja jäin kyttäämään verhojen rakoon että mitäs se tekee. Kusta riitti edelleenkin. Mutta sitten se alkoi, ympyrän pyöriminen persreikä pyöreänä, rullaati rullaa, mihin voin kakata, en tähän ainakaan, ei vielä tähän, ehkä tähän, ei sittenkään. Sitten se tuli, juoksin yövaatteisillani ohtalamppu tietä valaisemassa kahtomaan että mitä sieltä tulee, kauhia jööti kalkkipaskaa! Oisin voinu tanssie voittotanssin tai juua vaikka tuopillisen salmiakkikossua pelkän helpotuksen takia.
Sekunneissa olin takasin sisällä, näppäilin aamun tunteina koira-akkoille tekstarit että paska tuli - kaikki ok! Jes jes! Kurko oli tainnu mättää jonkun toisenkin luuta, sillä se ei koskaan ole mennyt noin tukkoon luusta. Ja löysin keittiön lattialta samana aamuna yhden ainoan kalkkipökäleen missä oli isonpuoleinen luunsiru. Ei harmittanu siivota sitä.
Joten kipin kapin ostoksille, tankoparsa maksaa 2,50 € ja tuo iso törppö parafiiniöljyä 8,05 € :)
Ja kiitos tyäret palvelevista puhelimista ja neuvoista!
Jatketaampa samassa koirassa mutta eri vaivassa. Nytkun on paskat ja suolet tyhjennetty, siirrytään lihaspuolelle. Kurko on käynyt useita kertoja hierojan käsittelyssä ja jokakerta se on samoista paikoista ihan täysjumissa. Vaikkei se edes vedä hihnassa, koko viimekesä ja syksy on juoksutettu irtona. Silti se jumii, ison selkälihaksen kiinnityskohta lapaan on ihan tukossa. Kurko kyllä rakastaa hierontaa ja hierojaansa, mutta silti pitää näpertää hierojaa vähän kädestä kun teköö niin kutvosta!
Se on syönyt magnesiumkuuria ja nyt viimein sain hankittua todella hyvästä alesta Back On Track-verkkoloimen. Toivokaamme että siitä on apua ja päästään pian taas hierojan kynsiin!
BOTti on nyt ekaa iltaa Kurkolla selässä, se sai aluksi hepulit mutta nyt makaa rauhassa ja läähättelee. Jospa se lämmittää ukkikoeran lihaksie.
Kurkon rakenne on vähän puutteellinen ja liiallinen, sillä on kulmauksiinsa nähden liian lyhyt runko - jalat eivät sovi liikkumaan vapaasti rungon alla. En tiedä liekkö se ongelma vai painaako vastuu laumanjohtajana kirjaimellisesti niskaan?
Vaihdetaampa nyt sairausaluetta, mennään pään alueelle - tarkemmin nokkaan. Siellä asuu semmonen öpötti nimeltä punkki. Se pistää aivastuttamaan ja ryystämään. Ja vähän yskittämäänkin. Tuli sittenkin messarin tuliaisia tänne kylmään pohjolaan saakka, damed.
Killeriina kävi ainoana oireilevana koirana klinikalla tutkittavana, onko sillä tulehdusta eli silloin diagnoosina kennelyskä. Verikoe otettiin ja tulos oli meidän onneksemme hyvä, ja saatiin vain punkkilääkitys. Kertaa neljä. Rahapussissa on kyllä punkin menevä kolo!!
Lekuri tsekkasi Taigan anaalit, josko sillä olis ollu täydet rauhaset ja niitä nuollu - silloin voi kurkku kipeytyä ja oirehtia. Siellä ei ollut mitään, vaikka Taiga kuinka huusi. Mahtoi ne muut kuunnella että sikaa siellä tapetaan. No, draamaprinsessa sai sormen perseeseensä, ihan oikeen sille kun on niin ilkeä muille välillä :D
Milbemaxia nassuun ja sisäloishäätökin on suoritettu koko laumalta. En oikeestaan tiedä onko tuo sittenkään kallista, kun Axilurin ostaminen tälle laumalle on kallista.
Nyt kun kaikki taudit on selätetty ja muut huolet kirjoitettu ylös, voidaankin siirtyä olennaiseen eli arkiseen aherrukseen. Meidän mökissä tämä näky on yleinen kun mamma syö.
Reissumiehen leskenä mulla ei ole ruokapöydän ääressä koskaan yksinäistä ♥
Koiranomistajan elämässä sattuu ja tapahtuu, koirien omistaja sattuu ja tapahtuu vielä enemmän. Joskus tuntuu että tapahtumat seuraa toisiaan kuin dominopalikat - ei kahta ilman kolmatta vai miten se menikään. Dimmulla sentään on kaikki jäljellä olevat varpaat tallessa, sillä irtoaa nyt muuten karva. Kiitos biotiinikuurin :)
Pst, joulunpyhät on hitokseen passelia aikaa sairastua, joten täyttäkää koirien kotiapteekki!
Kurkoa on tikattu joulupäivänä vuosia sitten, se maksoi hunajaa...
