Sokka irti kylässä.

Ivalon tuliainen, Sokka sotakoira on täällä taas! Tai siis oli, tätä kirjoittaessa se pirulainen on varmaan jo tyyssijassaan Kuopiossa. Ja olihan sillä tosiaan se emäntäkin mukana. Yhen yön taas viipyivät, mutta kerkesi siinäki taas yhtä sun toista lärpätellä..

Kurkon mielestä vierailu oli niin ihana, että silmät ihan alkoi punertamaan...

Kävimme myös vähän ulkoilemassa, Ivalolainen ja koiransa otti ulkoilun ihan kirjaimellisesti. Hyvähän tuossa auringon porotuksessa oli vaikka möyriä kinoksessa. Huomaa saksalainen sotakoira on ihan emäntänsä kannoilla, uskollinen perskärpänen.

Sokka on hullaantunut kaikesta nakeltavasta, ja syötävästä. Lunta se tykkäsi napostella, ihme hiihtäjä.

Eenua rakastetaan. Kovasti.

Ensi viikolla sitten tämä legioona tulee samaa kautta takaisin, mutta mikäs niillä sillon on mukana??? Muutakin kuin tilaamani kammat. To be continued....... :))))

Aurinkolasimuotia, kevät 2013

Pohjoisen väen hiihtolomat odottaa, joten oli parempi kaivella arskat esiin ennenkuin muulikki pääsee yllättämään. 

Tuomaristo makasi lepakkotuolissansa.

Venuksen mielestä hiihtoloma JES!! High Five!!

Dimmu reenaa Venusta synkkiin ja pimeisiin öihin, joita tullaan viettämään ihan kuutamolla. Karvalakkiutuminen on elämisen perusehto.

Vetävää kuvaa

Auringosta, vapaapäivästä, virkeistä koirista ja halusta ulkoiluttaa kameraa syntyy kuvasaastetta vetotouhuista. Kerkesin auringon noustessa käydä jo yhden reissun, pyyhkästä kauppaan pikavauhtia, tekasin sämpylätaikinan ja huomasin että jauhot loppui. Äkkiä kaaoslapset valjaisiin ja kauppaan! Potkuri luisti hyvin, ja koirilla oli kivaa. Taidettiin saada taas niitä hullun muorin katseita, punanuttuinen muori pikaluistelija-kyykkyasennossa tsempittää koiria ja koirat juoksoo kita leveänä kohti jauhokauppaa.

Sain kepolaisen kuvaamaan. Kävipä se itekki ajaa hurauttamassa. Koirat sai ainaki uukkari-reenausta, tottelivat kepollekin :)

En tiedä lukeeko tätä kuinka moni valjakkotyyppi, mutta miten teillä on avustamisen laita? Potkutteletteko avuksi, nousetteko jalaksilta ja juoksette apuna? Minä harrastan kumpaakin, tarpeen vaatiessa. Yleensä kyllä tsemppaan koiria äänellä ja hyvin ne siihen reagoi.

Tässäkin tietenkin monta erilaista tapaa, mutta tuntuu että siinähän kuolee into jos aina vaan läsöttää jalaksilla eikä avusta esmeks kovissa nousuissa tai pehmeällä uralla. Tai jos koirat alkaa tosissaan väsyä, ja näkee että apua tarvitsevat. Nimenomaan kyse pikkusista valjakoista, tässä tapauksessa vain kolme koiraa. Alla oleva kuva onkin aika kärjistetty, lavastettu suorastaan. 

Kevät on pirullista aikaa, ajattelen taas että voekun ois isompi valjakko.. Ei tarttis potkia apuna :D

Kevättä jalasmuoveissa, suorastaan!

karvavarpaat vetoharrastuksessa

Muuan lemmikkiaiheinen keskustelupalsta herätti tämmösen blogikirjoitusaiheen, että mitä haittaa-hyötyä on tassukarvoista vetoharrastuksessa?

Mulla itselläni henkilökohtaisesti ei mitään. Enkä leikkele tassukarvoja, paitsi siistin jos ollaan vaikka mätsäreihin tai näyttelyihin menossa. Muuten saavat rehottaa, eipähän palele tassuja pihamaalla.

Kurko ja Dimmuhan on leikattuja uroksia kumpikin, niiden karvanlaatu on huonompi mitä tuon normaalihormoonitoimintaisen Venuksen. Mutta ei ole niilläkään ollut ongelmia, ei paakkuunnu lumi varpaiden väliin. Tottakai ihan tositosi nuoskalumen aikaan tulee paakkuja, suojasäällä nyt ei paljon tehdäkkään muutakuin odotellaan pakkasia.. Venuksella paakkuuntuu suojasäällä lunta mahan alle.

Otin malliksi kuvat meidän koirien tassutilanteesta. Ei ole tullut bakteeritulehduksia, ei ole punaiset tassut, ei ole kertakaikkiaan ollut ongelmia.

Venuksen etukintun pusikko näyttää tältä: 

Kurkon etutassu on kunnon tuhero, suorastaan. Kyllä siellä jossain kynnet on.

Dimmun kolmivarvastassun "suksi".. Ei tuota varpaatonta kohtaa edes huomaa, siinä on kovin pitkä tuppo tilalla :)

Tässä vielä normaali tassu, karvaa löytyy.

Sehän on ihan omistajan omassa valinnassa leikkeleekö karvoja. Tai käyttääkö vahaa. Itse henk.koht. en noihin vahoihin sotkeudu millään lailla. Tassut on pysyny pehmosina ja halkeilemattomina ihan kunnon ruualla, ja lisäöljyillä. 

Kesällä pidän tassukarvat lyhyenä, sillonhan ne bakteerit ja kosteus muhii! Eikä tosiaan kantaudu puolta mehtää mukana pirttiin..

Miten sinä hoidat koirasi tassuja talvella? Niin monta on tapaa kuin on koiraakin, kertokaahan!

koiruuksien vapaapainit

Hiljaista on ollut blogissakin, ei ole tapahtunut sitten ei mitään. Kunnes tänään. Taivaalla oli se kauan kaivattu valoilmiö. Arska perkele!

Hiskeillä jotain patoutuneita energioita oli reilunlaisesti. Kertokoon nämä muutama hullu kuva teille meidän lenkkien rauhallisuudesta.

Niin mutta ei Dimmulla ole suklaasilmät. Ehkä toffeeta? Slurps anyway <3

Tarkkasilmäiset näki ettei Kurkolla ole sitä heppaliinaa perässään. Meidän jokapäiväinen jäälenkki on tuottanut tulosta. Irtiolo on parantunut todella paljon. Mutta koputetaan puuta, en silti uskalla sitä missä vaan löysätä. Kinkku on edelleen kova sana. Ja Venuksen mielestä hiihtäjät on outoja.

Potkurissa on nyt uudenkarheat levikesukset, eli muovijalakset. Voi saakeli vieköön että kyllä sitä kohta liukastellaan.

Venukselle on varattu aika silmä- ja polvitarkastukseen. Tiistaina 19.3 tulee Oulusta Wickströmin Kaisa peilailemaan tyttelin silmät - ja kunnan ELLi saapi kahtoa sitten polvet.

Lentokelit, for sure..

Potkurikyydissä kuuden kilometrin verran, käytiin kirjastossa ja päiväkahvella! Koirat pelitti tällä kertaa niin vauhdikkaasti että emännän piti kaks kertaa tupsauttaa metsikköön vauhdin hiljentämiseksi. Mutta selvennettäköön että olin liikenteessä potkurilla. Ens kerralla tuo ränkkänä-reki alle.

Lenkin jälkeen tunnelmat palauttavasta tuokiosta jäällä olivat aurinkoiset, Kurkolla oli kuulo mukana ja muutenki oli hupaisaa!

Piskit kyllä tietää miten sitä viilennytään, Venus varsinki tykkää piehtaroida kinoksessa... Kurkon mielestä tuo on ihan typerää, lasten touhuja.

Nuorin ja vanhin on opetellu leikkimään. Ne juoksee viittäsataa vierekkäin, ja alkaavat siinä sitten kisailla - kohta ne löytää jostain nietoksesta tuhannen solmussa.

Kaaoslapset. Kumpi on kumpi? ;)

Meidän järvilenkin varrella on tämmönen järvelle laskeva mäki, koululaiset laskee siitä aina suksilla - on hyppyreitä ja sen semmoisia. Hiskit on tehny siitä syöksylaskumäen. Useimmiten pelkään että tulen törmätyksi kun tuommonen punaharmaa elosalama vilahtaa silmien ohite.

Kotipolulla possujunassa.

Takapihalla, tarhan ovella. Koiruuvet tietää suosiolla mennä tarhaansa - koska sen jälkeen on taskujen tyhjennys ja se tietää MAKKARAAA!! Kätevää muuten ku pääsee lähtemään ulkoilemaan niin että päästää koirat vaan tarhan ovesta..

Potkuriporukka <3 Nikoni ois myös ollu repussa, muttta ei helkkari sitä uskaltanu ottaa esille, puhelin on pieni paha jos ois lentäny mutkassa lepikkoon. Pahoittelen laatua :D Se kypäräkamera.....

Ens viikolla kolmen päivän vapaat, saisko sillon valjakkokuvia ihan kunnon kameralla? Kuka tulee kuvaa? :D

Kerjätäänkö?

meillähän ei koirat hääri keittiössä syönnin aikana.... what??!!!?!

Yhdennäköisyyksiä

Mitä äiti edellä, sitä poika perässä:

Äiti - Tytär

♥

Valar-tätin mageet Maybelline-rajaukset on periytyny veljenpojalleen:

 Nevadan, Valarin ja Keken kuvat © Elina Koponen

Internetin aikalukko

Gimme mom, attention? Plz?

<3