Meidät onkin otettu tällä kylällä vastaan, keikkaa ois enemmän kuin vuorotyöläiset pystyy tekemään. Dimmu on saanut oman lempiasiakkaansa, tykkäävät toisistaan niinku hevonen heinästä. Venus on vähän ylväämpi, se tykkää jokaisesta tasapuolisesti, on paljon fiinimpi ja rauhallisempi, käyttäytyy kuin kissa. Venu tykkää paljon lapsista, ja varsinkin niiden räkää vuotavista nenistä.
Koirille oli mahdollisuus valita joko selkään tuleva työliivi, tai sitten kaulapantaan pujotettava "lippu". Minä valitsin noille liput, koska ne hieman ottaa kierroksia kun jotkut valjaan tyyliset nakataan selkään.. Siinä ois meillä rauhalliset tassuterapeutit JOOO! :D
Sitten ohjaajan kaulassa roikkuu tassuttajan tiedot kuvan ja nimen kera. Se lappu kaulaan roikkumaan kumpi koira on matkassa. Tai sitte jos on kumpiki, niin lappuja roikkuu tuplasti! Laput on tehty ite, minä ja toinen koordinaattorimme Saara suunniteltiin, Ylä-Kainuun toimisto tulosti paperille ja Foto-Sampola laminoi!
Tältä näyttää siis ohjaaja, vain laput puuttuu kaulasta ja reeniliivi lanteilta. Reeniliivien taskuissa lötjöttää aina nakkeja tai jotain herkkuja, ihmiset tykkää teettää koirilla temppuja, tai muuten vaan saada koiralta huomiota. Lapsista ja kehitysvammaisista on jännää kun koira nuolaisee kättä, tai nuuskii tarkkaan. Vanhukset tykkää silitellä tai vaihtaa koiran kanssa kättäpäivää. Toinen tykkää toisesta, mutta pääosin koiran ruokkiminen ja palkkion antaminen on suuressa suosiossa.
Koitin päällepäätteeksi ottaa kuvaa meistä Karva-Kavereista ohjaajineen, mutta Kurkkupurkin toimesta kuvasta tuli perhepotretti. Ei se minua haittaa <3